Pe 4.9 Toinen vaelluspäivä

Hitaasti heräillään melko kylmän yön jäljiltä. Elina käy uimassa ja leikkimässä tukilla. Aamupalaksi kveekarin omena-kanelin makuista valmispussipuuroa.

Viitisen kilometriä eilisen kaltaista maastoa ja putkahdamme jonkun mökin takapihalle. Nähdään ensimmäiset ihmiset sitten eilisen asfaltilta lähdön jälkeen, puistoa ei siis oltukaan evakuoitu tulivuorenpurkauksen takia, tylsää. Taaskaan ei mitään opastusta kävelijöille. Suurimpia rakennuksia kohti suunnistaen Old Faithfull kuitenkin löytyy nopeasti. Vessaan ja jäätelölle, varsinaista vaeltamista. Katsotaan purkaus kolmannen kerran ja otetaan kuvia. Vielä lisää jäätelöä, sitten kauppaan. Tällä kertaa valikoimasta löytyy pyykkinarua, saadaanpahan tavarat helpommin karhujen ulottumattomiin. Vielä viime hetken tölkinavaaja (melko monimutkaisen oloinen vempele) ja matkaan.

Hieman lisää suunnan arvailua ja löydetään opastaulu. Valitaan kummallisista muovilaudoista rakennettu turistipolku koska se menee lähempää niitä kuumialähteitä ja geysirejä mitä täällä nyt ollaan katsomassakin.

Paremman polun loputtua ihmiset taas häviävät jonnekkin, pian toiselta parkkipaikalta alkavan polun päästä niitä onneksi löytyy lisää.

Turistiosuuden loputtua polun haarassa vastaan tulee pariskunta joka kertoo että ylempi haara on pitempi ja vaativampi ja että ne näytetään että ollaan menossa sinne. No mehän mennään, kun ajatellaan että se on loivempi. Löydetään loistava näköalapaikka josta näkyy Old Faithfullille asti ja valtaosa päivän mennäästä matkasta. Vähän matkan päästä, polkujen taas yhtyessä, selviää että vaativampi reitti ohitti Mystic Fallsin. Loppumatka on taas kuin Suomessa kävelisi, tosin soitten tilalla on epäilyttävän paljon soilta näyttäviä niittyjä.

Leiripaikalle päästessä todetaan että paikat taitavat kaikki olla yksilöpaikkoja ja että meillä on ikioma vesiputous. Tällä kertaa saadaan myös tehdä nuotio, mutta vain maahan tippuneistä puista. No onneksi joka paikka on täynnä metsäpalon jälkeen keloutuneita tukkeja. Illan aikana vaatimattomasta pikkutulesta alkanut nuotio kasvaa rakovalkeaksi…

Ruoaksi tulee Yosemitesta tuttua pakastekuivattua pussiruokaa, lasagnea tällä kertaa. Tölkkien avaaminen ei meinaa avaajasta huolimatta onnistua kun se onkin vielä monimutkaisenpi kuin se alunperin vaikutti olevan. Ja joku saattoi polttaa käyttöohjeen. Iltatoimien jälkeen tulee taas leirin karhuvarmistuksen aika. Uusi naru sidotaan paikalleen, todetaan sen vaikuttavan jännän venyväiseltä pyykkinaruksi joten laitetaan se kaksin kerroin vaikka jonkin verran täytyy kurkotella. Sitten kiskaistaan. Rinkat lähtevät hyvää vauhtia kohti vaakapuuta, kuten tekee myös puolet narusta, tosin vauhdikkaammin. Loppupuoli taas matkaa kohti maata. Rinkkojen nousunopeus puolestaan alkaa hidastumaan painovoiman voittaessa alun kiihtyvyyden, ja pian pakkauksemme tömähtää maahan. Solmu ja hidas nosto kepin kanssa tuottavat positiivisemman lopputuloksen.

Pelaillaan vielä illan päätteeksi hyvä tovi korttia nuotion valossa. Lopulta majoitun taas yksin telttaan kun muut päättävät nukkua rakovalkealla.

« To 3.9 La 5.9 Kolmas vaelluspäivä »