Heräiltiin seitsemän aikoihin ja keiteltiin puurot. Suunnilleen aikataulussa kahdeksalta otettiin suunnaksi Flagstaff, ennen kahtatoista oli tarkoitus olla perillä, matkaa noin 190 mailia, minä kuskina.
Puolisen tuntia ajoissa oltiin perillä Visitor Centerissä ja löydettiin Eskon Joonas veli, joka on ollut viimeiset kymmenen viikkoa vapaaehtoisena puistotyöläisenä Grand Canyonilla ACE ohjelman kautta. Oli kuulemma hieman outoa puhua suomea pitkän tauon jälkeen. Päivän suunnitelmaksi muotoutui syöminen Pita Pitissä ja uiminen Oak Creekissä. Pita Pit oli käytännössä Subway mutta asiat laitettiin pitaleipään eikä sämpylään. Ennen ajoa uimapaikalle käytiin tiputtamassa tavaroita Joonaksen majapaikkaan, omakotitaloon jossa majailee kolmisenkymmentä muuta vapaaehtoista.
20 mailin ajon ja lyhyen patikoinnin jälkeen löytyi hauskasti kivet tasaiseksi tasoittanut puro. Melko vähän siinä tilaa oli uida, joten parin pulahduksen jälkeen pääasialliseksi tekemiseksi vaihtui uivien käärmeiden ihmettely ja leipien heittely.
Suunnitelmat kehittyivät ja päädyimme syömään jäätelöä Sedonassa. Jokin opaskirja oli listannut ko. kylän usan top 20 kohteen joukkoon. Kaikki talot olivat melko matalia ja väritykseltään hillityn ruskeita turkooseilla tai vaaleanpunaisilla yksityiskohdilla koristeltuja. Huhun mukaan maailman ainoa turkoosi McDonalds kaarilogo oli jossain vaan en huomannut. Matkamuistojakin etsiskeltiin.
Flagstaffissa vaihdoimme Joonaksen tavaroihimme ja majoituimme viimeistä kertaa neljästään motelliin. Illalla käytiin vielä yöelämää katsomassa biljardiakin pelaillen.