Ti 25.8

Ensimmäinen kerta kun ollaan samassa paikassa kaksi peräkkäistä yötä. Heräilen kymmenen jälkeen ja katson jotain turhaa telkkarista. Varataan illaksi liput David Copperfieldin esitykseen, $99 kpl kuuden hengen pöytään. Aletaan hiljalleen tekemään lähtöä ja ollaan syömässä aamupalaksi buffettia yhdeltä. Tälläkin kertaa jälkiruokaa on valtavasti tarjolla, piiraan- ja kakunpaloja vaikka millaisia. Taktikoin paremmin eli syön vähemmän pääruokaa ja jaan herkkuja muiden kanssa kattaakseni mahdollisimman ison valikoiman.

Etsiydytään yläkerran sirkukseen ja löydetään pelikoneita ja kaikenlaisia heittokojuja. Muut jäävät pelaamaan ruotsinlaivalta tuttua kolikontiputuspeliä, minä lähden harhailemaan. Vähän ajan kuluttua eteen ilmestyy kunnon arcade ja sieltä lopulta löytyy vanha tuttu rekan kippauspeli. Pistän kolikon sisään suunnilleen samalla säännöllä kuin Lontoossakin ja kippaan kuin kippaankin kuorman, jotain pari sataa tikettiä. Loppupelit sitten menevät vähän heikommin. Edellisen kerran suosikkia Monster Truck peliä ei löydy mistään, mutta lopulta hoksaan että kiihdytyspeli on pelin kannalta aivan samanlainen, muttei ulkoasultaan läheskään yhtä hieno. Peli ei kuitenkaan meinaa lähteä kulkemaan ja jätän sen sikseen. Muut löytyvät ja niin löytyvät tanssipelitkin. Vain kaksi, eikä edes ketään pelaamassa. Päädytään pomppimaan pitemmäksikin aikaa. Villen laskujen mukaan kolmestaan bussi tulee suunnilleen saman hintaiseksi kuin taksi, joten pienen jahkaamisen jälkeen päädytään MGNlle neljänneksen kalliimmalla kuin bussi. Itse show on melko telkkarista nähdyn oloinen, tietenkin temput on osittain uusia ja ainakin vaikuttaa olevan vaarana joutua osaksi showta. Tällä kertaa ei kuitenkaan käy niin, rantapallo tosin kaataa samassa pöydässä istuvien drinkin naisen käsilaukkuun.

Esityksen jälkeen löydetään paikalle kävellyt Esko ja yritetään päättää jatkosuunnitelmaa ja paluutapaa. Laskeskellaan vaihtoehtoja monorailin lippuautomaattien edessä ja saadaan ohikulkijoilta kaksi päivälippua. Pitkän empimisen jälkeen kuitenkin aletaan valumaan pitkin katua kävellen takaisin hotellille. Matkalta löytyy vaikka sun mitä kummaa, mieleenpainuvin kuitenkin oli kääpiö Elvis. Vähän väliä kadun varressa on strippareitten sun sellaisten erittäin paljastavia mainoksia tyrkyttäviä ihmisiä. Eivät käy iholle mutta läpsyttelevät niitä äänekkäästi. Mainoksiaan siis. Eräiden arvioitsioiden mukaan mainosmiehiä ja -naisia on ‘ainakin sata’. Hieman harvemmin eli vain noin jokaisessa kadun kulmassa on ihmisiä huutamassa jääkylmää vettä dollarilla. Kadulla taas ajelee loputonta ympyräänsä kuorma-autoja lastinaan ainoastaan valaistu tanssityttömainos. Elleivät ne sitten toimita huomaamattomia kotiinkuljetuksiakin…

Lopulta Elina ja Esko löytävät mieleisen baarin ja päätämme jakautua. Parin korttelin jälkeen, noin puolilta öin ajetaan Villen kanssa taksilla loput mailit takaisin hotellille kun on niin kuuma ja huonot jalkakäytävät suhteessa ihmismäärään. Perillä ei jakseta enää edes tanssia.

« Ma 24.8 Ke 26.8 »