Herätys oli puoli kahdeksalta. Satoi, joten herättiin yhdeksältä, jolloin oli jo aurinkoista. Ehkä yhdeltätoista oltiin jo kävelemässä. Käveltiin Sant’ Angelon linnakkeen kautta, mutta halusivat rahaa liikaa niin ei käyty, museo olisi ollut. Vatikaanin lähellä oli paavin siunaamia kauppoja, joissa oli taas lisää paavikamaa. Oli kuuluisista jutuista hiirimattoja ja maalauksia ja lasista tehtyjä oikeannäköisiä karkkeja.
Ensin näytti pahasti siltä että italialaiset olisivat tehneet vatikaanin aukiosta liikenneympyrän. Lähempänä onneksi huomasi että liikenne vain kiersi sen.
Jonoa oli ihan tarpeeksi, ensin jonotettiin metallinpaljastimille, nähtiin vähän matkan päässä Sveitsin armeijan sotilaita, sitten paljastui uusi pitempi jono jonnekin. Onneksi huomattiin että kellariin paavien haudoille ei ollut jonoa ollenkaan, vain verkkaisesti kävelevä ihmisvirta. Toiset haudat olivat koristeellisesti kaiverrettuja, toiset vain pelkkiä nimellä varustettuja marmoripaaseja. Johannes Paavali II:n haudalla oli mies huitomassa ihmisiä eteenpäin. Joku pikkupoika rukoili joka haudalla, mahtoi olla vähän erilaisella mielellä liikkeellä kuin eräät zombiepaaveista ja yläkerrasta löytyvästä pyhästä vedestä puhuneet. Pari rabbin näköistä puuhasivat jotain hautojen loppupäässä.
Pihalle tultiin takapuolelle, päästiin onneksi vielä toiseen lyhyeen jonoon joka meni itse kirkkoon. Tosi valtava paikka ja ympäriinsä koristeltu. Iso jono oli hivelemään erään patsaan jalkoja, vanhemmat ottivat kuvia lapsistaan koskemassa vuosien saatossa pilalle kuluneisiin varpaisiin. Löydettiin pyhää vettäkin, ainakin luultavasti. Mentiin pihalle ja postitoimistoon ostamaan siunattuja merkkejä. Ei ollut kynää mukana niin ei saatu lähetettyä. Tällä välin jono oli kasvanut aivan valtavaksi, ei oltais varmaan jaksettu jonottaa sisälle enää, varsinkaan kun ei olisi tiedetty oisko pitänyt maksaa. Jatkettiin nurkan taakse kohti museota. Hinta ylitti kipukynnyksen koska oltiin jo nähty ihan tarpeeksi tällä erää. Niinpä suunnattiin kohti puistoa.
Koska vatikaani oli ilmaisen turistikarttamme ylänurkassa, oli suunnassa vähän hakemista. Lisäksi etsittiin halpaa ruokaa joten piti pujotella pikkukatuja. Pitkän taaperruksen jälkeen saavuimme joelle ja huomasimme kaksi kahelia backpackeria jotka näyttivät olevan menossa uimaan. Pian ne sitten seisoivatkin vihreässä joessa muniaan myöten ja pesivät itseään. Ei ihan heti tekisi mieli matkia, vaikka kuinka kuuma ja hiki olisikin.
Matkalta löytyi niin monta erilaista nähtävyyttä ettei niistä jaksanut enää oikein kiinnostua. Kauppoja vaan ei näkynyt missään, eikä kohtuuhintaisia ruokapaikkoja. Tommi ei kestänyt enää ja poikettiin McDonaldsista euron juustohampurilaiset. Muusta ympäristöstä päätellen oltiin taas kerran porhokadulla, 140e kauluspaidasta ei ehkä normituristia kiinnosta kun mustat miehet ilman kauppoja tai kojuja myy kadulla laukkuja kympillä jokaisen nähtävyyden ympärillä. Alettiin saapua jo hotellin lähistölle joten matka suuntautui jo tiedossa olevalle kebabalueelle. Jätin pojat sinne ja menin voileipäkaupan kautta hotellille edeltä, liian kuumaa niin rasvaiselle ja suolaiselle.
Kaupasta löysivät sokeritonta kokiskloonia vahingossa, lightia käytännössä maultaan, ei kuitenkaan niin pahaa kuin eilinen myrkky. Alkoi salamoida ja vähän sadella, kesti kauan ja oli pimeässä korkeassa talossa hyvä seurata kortteja kirjoitellessa. Musiikkia kuunnellessa meni loppuilta, jota ei ollutkaan paljoa jäljellä koska huoneen luovutus oli seuraavana aamuna jo kymmeneltä.