Ensimmäinen suuntamme oli Colosseum. Kävelymatkaa oli kolmisen kilometriä ja matkalla kaikkea pienempää nähtävää. Pienen hakemisen jälkeen aloimme saapumaan kohdettamme kohden puiston läpi. Puissa on valtavat neulaset ja kävyt muuten. Lähempänä huomattiin että valtava tie menee ihan Colosseumin vierestä ja melkein kiertää sen. Itse nähtävyys oli rapistunut ja turistimassojen ympäröimä sekä täyttämä, oli ohjattuja ryhmiä joiden oppailla oli mikrofoni ja kaiutin tai radiolähetin, oli legioonalaisen asussa näyttelijöitä ja Ceasarkin pyöri paikalla. Valtava jono meni Colosseumin sisään maksupaikalta näyttävän kohdan läpi, joten hetken katselun ja kuvaamisen jälkeen jatkoimme matkaa.
Viereisellä raunioalueella olivat arkeologit työssään, ja osaan paikoista ei päässyt. Vähän ajan kuluttua huomattiin että ilmeisesti isoon osaan ei päässyt kuin maksamalla, kun portin takana siinsi huomattavasti mielenkiintoisempia kohteita. Etelään mennessä, kohti Circo Massimoa, löytyi pätkä akveduktia, oli punaisemmasta kivestä tehty kuin luulin. Circo Massimo oli raviradan muotoinen iso kituvan kasvillisuuden laikuittain peittävä soramonttu jossa oli roskia ja jotain raunioita toisessa päässä, ei mitenkään vaikuttava.
Lähdettiin kaartamaan takaisin hotellille päin satunnaisten kartalle piirrettyjen nähtävyyksien ja joen rannan kautta. Joki oli samean vihreä ja siltojen alla oli epämääräisiä ihmisiä. Kiivettiin pitkät portaat ylös jollekin kirkolle, ehkä Ara Coeli, Campidoglion vieressä. Lattiassa ja seinillä oli ilmeisesti menneitten pappien hautoja marmorilaattoihin tehtyjen kokovartalokaiverruksien peittäminä. Jatkettiin matkaa ja nähtiin vielä Vittorio Emanuele II:n monumentti.
Paluumatka hotellille kulki pitkin melkoista turistikatua. Katseltiin postikortteja ja löydettiin sellainen jossa oli patsaitten kivikikkeleitä. Sitten löydettiin vielä toinen ja kolmaskin. Eräässä kaupassa oli kalenteriversio samoista kuvista, nimeltään Il Pissoir. Vähän matkan päästä löytyi essu jossa oli painettu David patsaan kikkeli päälle puettuna oikealla kohdalle. Ja kohta löytyi pyöräilyshortsit vastaavalla tavalla painettuina. Paavikortteja, -kalentereja, -lautasia, -veistoksia ja -magneetteja löytyi edellisestä ja nykyisestä sekä satunnaisista menneistä vaikka millaisia ja millä kielillä.
Ennen hotelliin paluuta käytiin kaupasta ostamassa iltapalaa ja Fanta Nocchiota, joka osoittautui juomakelvottoman pahaksi. Alussa maku oli vain yhtä pahaa kuin Olvin salmiakkilimppari, mutta jälkimaku oli jotain karmeaa, pahempaa kuin mikään yskänlääke, eikä se millään meinannut loppua. Lopulta muutaman maistelukerran jälkeen päädyimme siihen että se on pakko nakata menemään. Muihin löydöksiimme kuului purkkiruoka, joka kansikuvan perusteella olisi jotain nötkötin omaista. Se olikin yksi makkara papujen ja herneiden kanssa. Noh, makarooneja sentään oli tarpeeksi. Kaasupoltin trangiassa osoitti jälleen hyödyllisyytensä hotellin ikkunalla.
Tommi ja Antti lähtivät etsimään josko jalkapalloa näkyisi jossain kadulla ja minä jäin hotelliin lepäämään. Ei mennyt kauaa siihen kun tulivat takaisin löytämättä mitään.