Roma Termini oli asema jolle meidän piti jäädä, tosin eihän me sitä tiedetty ja jäätiin melkoisella tohinalla ensimmäiselle mahdolliselle asemalle jossa luki Roma. Koska turisti-infoa ei löytynyt mistään ja vaikutti vähän liian pieneltä paikalta muutenkin, keksimme jatkaa matkaa loppuun asti. Välillä Mataro-Rooma tuli siis pysähdyttyä 11 kertaa ja kaksi yötä vietettyä vähän miten sattui.
Oli varhainen aamu ja koska halusimme rinkoista eroon ja suihkuun, oli ensimmäinen toimitettava asia hostellin löytäminen. Rautatieaseman turisti-info oli melko etsimisen takana. Itse asema oli valtava, ja vaikka lähimpiin palveluihin oli opasteet, ei koko kokonaisuudesta tuntunut löytyvän mitään karttaa. Infon lopulta löydyttyä saatiin kartta ja olemattoman pieni lista hostelleja. Mikään ei oikein sopinut hintahaarukkaamme, tai sitten olivat täynnä, joten suuntasimme nettikahvilaan. Tai oikeastaan ne on olleet netti/puhelinpalveluita pelkästään tarjoavia puoteja. Kasan ehdokkaita löydettyämme ja niihin mihin numero löytyi, soitettuamme, lähdimme kyselemään hintoja lähimmistä. Osoittautui että hotelleja aseman lähellä oli valtavasti, ja monia samassa talossa, kalleimmat alakerrassa ylöspäin halveten meidän hintaluokan sijaitessa italialaisittain neljännessä kerroksessa, eli katutasokin mukaan luettuna viidennessä. Rinkkojen kanssa mukavaa puuhaa kysellä hintoja ja huoneitten vapautta 30 asteen helteessä.
Lopulta päädyttiin siihen että meidän on pakko maksaa vähintään 25e yöstä, kun ei vaan tunnu löytyvän halvemmalla mistään. Päädyimme Pensione Giamaicaan, vähän pääasemasta pohjoiseen, lähinnä koska Pallontallaajissa sillä oli paljon hyviä arvioita. Perillä vanha italialainen mummeli kysyi jotain, yritettiin vastata että halutaan huone, sanoi että menee kymmenen minuutia ja lähti ilmeisesti aikuisen poikansa kanssa laittamaan huonetta valmiiksi. Kohta meille alettiin latoa lappuja täytettäväksi sen kummemmin kyselemättä. Kun varausnumero olisi pitänyt kertoa alkoi kuvio selvitä. Lähtivät uudestaan laittamaan huonetta valmiiksi ja sitten mummeli alkoi kyselemään että montako yötä ollaan ja kaikkea. Kunhan kaikki paperihommat oli saatu selvitettyä, Rooman kartta saatu ja taskuvarkaista varoitettu, italiaksi, lähdettiin katsomaan huonetta. Rinkkoja ei saa laittaa sängylle, arvotavarat ja passit pitää jättää huoneeseen taskuvarkaitten takia, käykää tänään täällä, täällä ja täällä, huomenna ‘morning, morning, morning’ vatikaaniin kun on kuuma ja paljon ihmisiä, ja sitten tuonne ja tuonne. Ja nyt sitten suihkuun ja bussilla 64 tuonne. Supermarket on kulman takana, ja jääkaappi jota saa käyttää on siellä ja siellä. Tämä avain on tähän oveen, tämä on käytävän oveen ja tämä kadulle. Käytävän oven avain toimii näin, näytäppäs että osaat, hyvä.
Kunhan mummo oli poistunut ja vähän aikaa ehditty sulatella tapahtunutta pyyhkeitä kaivellen, aukesi ovi uudestaan ja mummo toi meille jääteetä. Seuraavalla avauksella asiana oli että suihkut on tuolla ja tuolla. Sitten laitettiin jo ovi lukkoon ettei kesken pukemista ryntää paikalle.
Suihkun jälkeen lähdettiin sitten kaupungille nähtävyyksiä etsimään.