Herättiin vähän ennen yhdeksää ja keitettiin puuro, jälleen kerran rusinat pelastivat paljon. Lattialla lojuneiden tavararöykkiöiden kadottua rinkkoihin ja suihkun ahkeran käytön jälkeen ehdimme vielä katsoa dubattuja Kauniita ja Rohkeita hetken ennen huoneen luovuttamista. Saimme kuin saimmekin jättää rinkat hotellin alakertaan päivän ajaksi, todella loistavan positiivinen asia.
Ensimmäiseksi suuntasimme asemalle tutkimaan että minne olisi mahdollista päästä illalla yöjunalla. Ensimmäisen jonotuksen päätyttyä epämääräiseen uuteen paikkaan viittomiseen päätimme kokeilla onneamme automaattien kanssa. Ei löytynyt millään etelään lähteviä, eikä oikein ollut mitään hajua että minkä firman tiskiltä kysellä, joten ei muuta kuin ensimmäiseltä illalta tuttuun nettikahvilaan Sacre Couerin suuntaan.
Nettikahvilassa bahn.de ystävällisesti kertoi että etelään junat lähtevätkin ihan eri asemalta, Gare d’Austerlitz:ltä, ja että sopiva juna lähtee 23:14. Lähdettiin sitten jälleen kerran Sacre Couerille, tällä kertaa aikaa tappamaan.
Perillä huomasimme että kirkon alla olevaan kryptaankin pääsee, tosin maksamalla 5e, eli eipä menty. Koska olimme paikalla jo kolmannen kerran, päätimme uskaltautua vihdoinkin itse kirkkoon sisään. Joimme reppuun mahtumattoman veden loppuun ja piilotimme kamerat ja pääsimme sisään ensimmäisellä yrittämällä. Sisällä oli valoisampaa kuin Notre Damessa, mutta kukaan ei ottanut kuvia ja muutenkin oli melko harras ja hiljainen meininki. Täydellinen aika saada tekstiviesti siis. Antti piippasi ja kertoi että päästäisiin illalla syömään Lauran ja Matleenan luo, jos vaan vielä ollaan kaupungissa. Molemmat siis Antin koulututtuja, toinen eri kuin eilen illalla.
Ulos lähdettyämme suuntasimme kirkon takana sijaitsevaan puistoon. Aurinko oli houkutellut palvojansa esiin, jokaisella aurinkoisella nurmikolla makaili joku. Istuttiin sopivan varjoiselle penkille lukemaan kirjoja ja katselemaan vesiputousta.
Jonkin ajan kuluttua tuli nälkä, lähdettiin etsimään lähintä ruokakauppaa. Löydettiin Ed ja sieltä 16 kpl paketti jogurttia ja vitaminoituja suklaamuroja, yhteensä 3.5e. Kiivettiin uudestaan ylös puistoon syömään ja kuluttamaan aikaa.
Kunhan kaikki jogurtit oli syöty ja iso osa muroista kulutettu joko syömällä tai toheloimalla ne maahan, yritimme sopia tarkemmasta ajasta tyttöjen kanssa. Bleep Bleep Bleep, akku tyhjä ja muut puhelimet rinkoissa. Hotellilla saimme rinkkamme takaisin ja antoivat käyttää vielä vessaakin, loistavan ystävällistä palvelua. Koska tyttöihin ei saatu yhteyttä päätettiin lähteä kävelemään siihen suuntaan missä he suunnilleen muistimme mukaan kertoivat eilen asuvansa.
Löydettiin petanque puisto ja jäätiin sinne oottelemaan vastausta kirjoja lueskellen. Pari humalaista alkoi kähnäämään keskenään jotain, petankin pelaaja huusi jotain niille, alkoivat soittamaan suuta toisilleen. Ensin tilanne näytti rauhoittuvan, mutta sitten humalainen jo makasikin selällään maassa. Siinä vaiheessa me nakattiin rinkat selkään ja päätettiin kävellä suoraan asemalle kun tyttöihin ei saatu yhteyttä millään.
Parin korttelin päästä joku alkoi huutamaan Anttia. Tytöt sattuivat tulemaan juuri sopivasti kaupasta ja huomaamaan meidät. Asunnolle ei olisi pitkä matka, mutta sen pienuuden takia jäimme lukemaan kirjojamme kadulle ruoan valmistumista odotellessa.
Pitsan ja 1.55e viinin jälkeen oli aika kiiruhtaa junalle, mutta se on jo kokonaan toinen tarina se.