Pariisin kolmas

Eiffelin mittailijat
Eiffelin mittailijat

Vakaa aikomuksemme oli herätä kahdeksalta, hoitaa aamutoimet nopsaan ja kirmata Eiffelille hyvissä ajoin ennen sen aukeamista. Noh, herääminen kesti, puuron keittäminen kesti, suihkussa käyminen kesti ja ranskankieliset lastenohjelmat jarruttivat lähtöä. Pienen metron kanssa säätämisen jälkeen ponnahdimme tornin luo tunnin sen aukeamisen jälkeen, eli 10:30. Rynnättiin sen kummemmin tarkistelematta lähimmän jonon jatkoksi. Osoittautui toiseksi hissi jonoista, ja suunnilleen saman mittaiseksi kuin toinenkin, joten päätettiin jäädä siihen, kun huipulle ei kuulemma päässyt portaita pitkin ja sinnehän piti päästä kun tänne asti on tultukin. Jonon häntä huiteli puolentunnin merkin kohdalla, aika meni ihan sopivan joutuisaan ympärilleen katsellessa. Joku suomalainen nelihenkinen perhe kuulosti olevan jonossa myös, mutta ei me nyt niille mitään alettu puhumaan. Hinnaksi tuli 11e, mutta tätä vartenhan sitä on alkumatkasta säästettykin. Yli 20 hengen ryhmät saivat huiman 50 sentin alennuksen, mutta pääsivät sitten muun jonon ohi.

Lisää näkymiä Eiffelin tornista
Lisää näkymiä Eiffelin tornista

Hissi ei jatkanutkaan suoraan kolmanteen kerrokseen, vaan pysähtyi toiseen ja siellä piti jonottaa sitten huipulle menevään hissiin vaikka kuinka kauan. Maisemia näki samalla jo kyllä, että ei ihan hukkaan mennyt se aika. Näkyi myös koppi joka möi lippuja ylös jonkin kolmen euron hintaan. Portailla toiseen kerrokseen nouseminen taas olisi ollut jotain neljän euron luokkaa, joten valittiin sitten tylsempi ja kalliimpi konsti. Kolmas kerros oli täynnä ihmisiä ja täysin häkitetty. Näkyi suhteellisen pitkälle, jonkinlainen heikko pilviverho sumensi kauempana sijaitsevat rakennukset, mitä liikenteen saasteita lie ollutkaan, kohtalaisen selvä päivä kuitenkin oli.

Välipalaa
Välipalaa

Toiseen kerrokseen paluun jonottamisen jälkeen katseltiin paikkoja hetkonen ennen portaisiin suuntaamista, ei jonoa ollenkaan ja muutenkin hauskempaa kuin hissillä ajaminen. Enimmäisessä kerroksessa söimme välipalan ja katselimme vähän lisää maisemia. Tornin keskustaan katsellessa huomasi miten ylhäällä sitä oikeastaan onkin ja miten pitkät jonot jo ovat. Maahan laskeuduimme portailla ja jatkoimme kaakkoon pitkin puistoa auringon alkaessa paistaa voimakkaammin.

Petri lähetti tarkemmat osoitteet kiipeilytarviketilauksensa täyttämisen mahdollisesti mahdollistavista kaupoista. Koska osa vaikutti olevan sovitettavissa kohti Notre Damea kulkevaa reittiämme, päätimme kiertää niiden kautta. Matkalla Antti heitteli appelsiinimehuamme ja luonnollisesti tiputti sen kolme metriä syvään ja leveään ruohopohjaiseen vallihautaan johon ei näkynyt pääsyä missään. Sinnepäs se sitten jäi.

Ensimmäinen liikkeistä löytyi noin kahden kilometrin päästä ja osoittautui pian jalkapalloliikkeeksi. Toiseen kohteeseen matkaa oli kolmisen kilometriä, sisällä huomasimme seisovamme miesten vaateliikkeessä joka möi lähinnä puvun takkeja. Alkoi tuntua hiljalleen siltä ettei Petrin ranskan taidot tainneet ihan riittää kiipeilytarvikeliikkeitten löytämiseen. Pienen tekstiviestinvaihdon jälkeen onnistuimme paikantamaan kartalta varman kohteen, vain vähän matkaa pääkohteemme, Notre Damen, eteläpuolelta.

Notre Dame isommin
Notre Dame isommin

Kolmen kilometrin päässä isolla hienolla kirkolla istuskeltiin ensin hetki hengähtämässä ja kuvaamassa gargoyleja. Ilmaisen sisäänpääsyn houkuttelemina kävimme ihmettelemässä paikan kokoa ja istuskelemassa hetken paikoillaan. Pihalla suuntasimme viereiseen puistoon syömään eväitä ennen viimeiseen “kiipeilykauppaan” suuntaamista. Vajaan kilometrin pujottelun jälkeen päädyimme makuupusseihin ja telttoihin erikoistuneeseen liikkeeseen. Huomattavaa kehitystä siis, mutta ei vielä ihan se mitä haettiin.

Lähdettiin palaamaan kohti hotellia, karkeasti arvioiden reilu kolme kilometriä. Löydettiin matkalla lotr- ja samuraikauppa, scififiguuri- ja sarjakuvakauppa sekä vanhoja pc- ja konsolipelejä myyvä kauppa. Ostettiin myös lämmitetty ja täytetty patonki. Pujoteltiin vähän ekstraa että päästiin eilen löytyneeseen hyvään kauppaan ostamaan pottumuusille kaveriksi nakkeja.

Johanna ja Matleena
Johanna ja Matleena

Hotellilta piti pian lähteä jatkamaan Antin koulututtua Matleenaa ja hänen tuttuaan Johannaa tapaamaan juna-asemalle. Tytöt löytyi ja hetkosen jutustelun jälkeen olikin jo hotelliin palaamisen aika. Huoneessamme söimme muusimme ja tiskasimme.

Nyt pitäisi mennä nukkumaan, 1200 on huone luovutettava, sen jälkeen ei oikein ole vielä suunnitelmia, varmaankin kaupungin tutkimista ja sitten yöjunalla Ranskan eteläosiin. Rinkat saa kuulemma jättää hotelliin päiväksi niin ei tarvitse niitä raahata.

Nyt siis loppuu matkan seitsemäs päivä ja huomenna alkaa jo toinen viikko.

« Toisen Pariisin loppu Pariisin neljäs »