Junailua Ruotsissa

Edellistä entryä viimeistellessäni ohitseni kirmasi vihaisen oloinen äiti-ihminen lastaan perässä vetäen. Läppäsi minua polveen kirjalla ja sanoi ruotsiksi jotain sen suuntaista että täällä on sinulle paikka vapaana. Katselin hetkosen että mitäs ihmettä, lähetin entryn ja huomasin että ko. äiti-ihminen pakkaa tavaroitaan vähän kimpaantuneen oloisena. Juttunsa kasattuaan lähti kohti keulaa vaikka perän ovi olisi ollut aivan vieressä, eikä olisi joutunut nostamaan hinattavaa lentolaukkuaan takanaan istuvan harmittavan pummin käytävälle jättämän tavarakasan yli. Minä sitten loikkasin sulavasti tyhjenneille paikoille huomaten laskeutuessani että pummi yrittää samaa temppua, tosin huomattavasti kömpelömmin. Seuranneesta ruotsin kuullunymmärtämisestä en saanut paljoa selvää, mumisi jotain, varmaan olisi käytäväpaikkansa halunnut vaihtaa ikkunaksi. Tähän lähtöään tehnyt äiti-ihminen tarttui sanoen että molemmat paikat on tarkoitettu minulle, ja että ne on varattu Lundiin asti, jonne siis oli siinä vaiheessa matkaa vielä jotain kuuden tunnin luokkaa. Varsin kummallista, ajattelin, miksi kukaan varaisi paikkoja niin paljon pitemmälle kuin oli menossa. Tähän vaiheeseen ajatusketjuani päästyäni huomasin että molemmat vierailevat tähdet olivat suunnanneet kulkunsa kohti keulaa. Pienen tapahtumien sulattelun jälkeen huomasin että vaunussa on akvaariollinen mölyapinoita, ja päädyin siihen tulokseen että äiti-ihminen oli päättänyt siirtyä makuuvaunun rauhaan urbaanin viidakon häiriköitä pakoon. Pummista ei näkynyt enää jälkeäkään, varsin kummaa hylätä hyvä käytäväpaikka täydessä junassa ja lähteä raahaamaan tavaroitaan muualle noin vaan.

Koska Tommi ja Antti oli jo majoittuneet vapaille käytäväpaikoille en enää viitsinyt häiritä heitä, ja otin hyvän nukkumisasennon uudessa turvapaikassani.

Lundin asemalla
Lundin asemalla

Göteborgin jälkeen, siinä kahden aikaan, juna tyhjeni melkoisesti. Ihmiset alkoivat levittäytymään ja kaatuilemaan kahden penkin kokoisiksi. Niin tein minäkin ja torkuin onnellisena, välistä puutuneen käden kanssa heräillen aina kuuteen saakka, olimme nimittäin saapuneet Lundiin, junaa vaihtamaan. Paikallisjuna Helsingborgiin, samasta paikasta lähtevä, ruotsinlauttaa pienempi lautta Helsingöriin ja kas oltiin Tanskassa.

« Harmillinen takaisku Tanskan lävistys »