Lauttamatka kesti parikymmentä minuuttia, kannellakin olisi päässyt käymään, mutta päätimme istua junassa ja syödä eväitä, kun oli lauttailtua tullut jo ihan tarpeeksi ja väsyttikin. Edellisiin juniin oli onnistunut eksymään aina jotain äänekästä, joko nuorisojoukko tai lapsiperhe, joten nyt oli hyvää aikaa levätä.
Saksan puolella juna lähti kulkemaan kovempaa, konduktooreillä oli koppalakit ja kuulutukset luettiin myös englanniksi. Saksalainen pariskunta ajoi Antin pois paikaltaan takaisin omalleen, nukkumistilamme kutistaen. Onneksi matkaa ei ollut enää pitkästi.
Hampurin asema oli melkoinen askel pohjoismaista. Iso, paljon ihmisiä ja kaikilla kiire. Kaikenlisäksi nyt meillä ei ollutkaan enää mitään päämäärää mihin pyrkiä, ei aikataulua mitä noudattaa eikä oikein ideoitakaan mitä tehdä. Päädyimme noudattamaan normaalikäytäntöä, eli pyörimme päättömästi ympäriinsä.
Jonkin ajan kuluttua päädyimme epämääräisen oloiseen nettikahvilaan etsimään netistä hostelleja. Siellä sitten huomattiin, ettei yksikään kirjoitetuista jutuista ole tullut perille. Paikka näytti sen verran arveluttavalta, ettei alettu korjaamaan systeemejä, vaan jatkettiin hostellien nettimetsästystä. Muutamia löytyi vaan ei kartalta asti, niinpä päätimme palata asemalle etsimään turisti-infoa. Antoivat listan halvoista hostelleista ja kartan.
Jonkin aikaa metrokartta-arvoitusta selviteltyämme loikkasimme metroon ja ajoimme Sternschanzen asemalle tavoitteena etsiä Instant Sleep -niminen paikka. Ei ollut ihan “pääaseman lähellä” niin kuin Tommin keräämässä listassa, mutta ihan kävelymatkan päässä metrolta. Saatiin kolmen hengen huone hintaan 20e+2e liinavaatteet / henkilö, jätettiin tavarat ja käytiin ostamassa lihapullia.
Syönnin jälkeen lähdettiin katselemaan menoa kaupungille, kun ei saatu konettakaan kun joku vanhempi mies istui siinä kirjoittelemassa messengerillä jollekin. Oli Ranska vs. Togo peli menossa ja kaduilla terasseja ja telkkareita ja joka paikka täynnä kaljaa juovia ihmisiä. Puolella ihmisistä on jotain saksanlippumaista päällään, maalattuna kasvoihin tai kiinnitettynä autoonsa. Avoautoja näkyy vähän väliä, samoin kahden hengen Smart-miniautoja.
Katseltiin ja käveltiin ympäriinsä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin palailemaan. Hostellin alakerrassa oli baari jossa näytettiin jalkapalloa, ylläri. Pojat halusi ihan välttämättä kokeilla millaista olisi katsoa jalkapalloa baarissa, minä jäin pihalle istumaan, hengittämään ja sulattelemaan kulttuurishokkia. Käytiin vielä toinenkin kierros kaupungilla ennen nukkumaan menoa ja räpsittiin kuvia. Konetta varasi koko illan sama äijä, nukkuminen oli hankalaa kun ihmiset remusivat pihalla ja oli kuuma.