Yöllä nähtiin huonetoverit ensimmäistä kertaa. Jonkin aikaa nukahtamisen jälkeen tulivat muka hiljaa. Pian alkoivat soittamaan hienolla kännykällä mp3 soittoääniä. Lopettivat sentään kun Tommi pyysi hiljentymään. Aamulla sitten oli meidän vuoro meluta, kun piti pakata. Eiköhän saaneet samalla mitalla takaisin. Matkalla asemalle löydettiin isot nappulakengät, joku turha patsas, piti käydä kiipeämässä päälle kun muutkin teki niin ja näytti hankalalta.
Aikataulu piti paikkansa ja pian oltiin taas Hampurissa. Haettiin taas kartta ja hostelli lista ja käveltiin puistoon soittelemaan. Edellisen kerran oltiin Instant Sleep hostellissa, nyt siellä oli vain 10e hintaisia lattiapaikkoja. Sen verran halpaa oli että otettiin, kuitenkin tiedettiin jo paikka ja sen ympäristö valmiiksi. Lämpimän kolmen kilometrin pyrähdyksen jälkeen oltiin tekemässä purkkilihapottumuusia ja odottamassa että check-in aukeaisi, joku siivoustauko oli menossa. Jätettiin rinkat ja lähdettiin tuttua reittiä puiston läpi Mytholoniin boffereita ja haltiakorvia tutkimaan. Matkalla ostettiin 60 sentin jäätelöpallot, muualla kuin Hampurissa oli jotain euron tai puolitoista aina, kummallista.
Kunhan oltiin tutkittu (minun) kyllästymiseen asti vaahtomiekkoja ja haarniskan osia, jatkettiin matkaa keskustaan etsimään hienoja kauppoja. Niitähän löytyi, vaan ei oikein kiinnostavia, ennenkuin löydettiin juhlakauppa. Oli vaikka millaisia hattuja, mikkihiirikorvapantoja, pääsylippuja ja tekovatsalihaksia. Tommi löysi elämänsä hatun. Lopulta suunnattiin kulku etelään tutkimaan miksi Reeberbahnista aina höpistään.
Syy selvisi nopeasti, voitti Pariisin rue de clichynkin alan kauppojen määrässä ja markkinoinnissa. Yksi sisäänheittäjä ensi kieltäytymisen jälkeen sanoi selvästi “perkele, suomi poika” ja jatkoi sitten englanniksi, melko hyvin tunnistettu, ei me paljoa sen kuullen puhuttu edes, eikä vaatteissa mitään tunnistettavaa ollut.
Hostellilla oli paljon aikaa tapettavana, sillä lattiapaikat olivat yhteisissä tiloissa joissa poltettiin ja juotiin ja oltiin iloisia ainakin respan sulkeutumiseen, yökahteen asti. Pelattiin korttia senteistä ja sen sellaista. Lopulta yhden aikaan alkoi hiljentymään ja päästiin nukkumaan.