Juna-asema oli hienossa kunnossa, varmaan jalkapallon takia. Oli hienoja seisaaltaan käytettäviä nettipäätteitä ja ilmeisesti kuvapuhelimia. Isoja “mekin sponsoroimme kisoja”-mainoksia oli joka kulmalla. Valtaosa liikkeellä olevista ihmisistä oli melkoisen persoonallisesti pukeutuneita ja nuoria, ja melko väsyneen oloisia, tai sitten istuskelivat rinkkojensa kanssa jossain laitamilla.
Ensimmäinen suuntamme oli jälleen kerran turisti-info. Aseman kartan löytäminen oli yllättävän hankalaa ja turisti-infon vihdoin löydyttyä se oli kiinni, tosin enää vain muutaman minuutin. Sitten paikalle pölähtivät eiliset viisi suomalaistyttöä. Eipä vieläkään jaksettu jutella, ja jurnotettiin omassa pienessä piirissä mahdollisimman hiljaa. Turisti-infon auettua saatiin ostaa kartta eurolla ja lista hostelleista, ja suunnattiin puistoon päin rauhallisempaa soittelupaikkaa etsimään.
Vähän matkan päästä löytyi penkki jossa oli hyvä tutkia juttuja. Yhtäkkiä juhlatunnelmissa oleva nuoriherra loikkasi luoksemme kyselemään ilmeisesti läheisen leirintäalueen sijaintia, ja että oltiinko ne menossa sinne myös. Ei osattu auttaa, joten miekkonen päätti jatkaa kyselyään toiselta reppuja kantavalta ryhmältä, yllättäen ne pusikon läpi.
Parin lupaavan paikan löydyttyä kartalta ja kerrottuaan olevansa sopivan halpoja, lähdimme kävelemään. Tekno soi parissakin suunnassa, melko aikaisin olivat aloittelemassa tai tosi myöhään lopettelemassa. Kolmen kilometrin kävelyn jälkeen löytyi satunnainen hostelli, kertoivat että Love Parade -lisä 5e, pakolliset lakanat 4e joten halvin yö olisi 25e. Jatkettiin matkaa East Seven hostellille. Respassa mies kertoi että missattiin Love Parade, valtava teknojuhla, oli ollut edellisenä yönä. Nettisivut oli ennen matkaa puhuneet jotain 15-17 päivästä, mutta ei kovin tarkasti oltu asiaan tutustuttu, harmitti. Seitsemän hengen dormissa 16+4e, vain yksi yö vapaana. Paikka vaikutti hienolta joten jäätiin sinne. Netti oli halpaa edellisiin verrattuna, 50 senttiä per 20 minuutttia. Koska huone ei ollut vielä vapaa, laitettiin rinkat säilytykseen ja alettiin etsiä netistä hyviä Berliiniläisiä kauppoja ja kaikkea muuta. Koneet oli varsin toimivan oloisia, vaikkakin rajoitettuja, käyttöjärjestelmänä linux-pohjainen maksullisen netin tarjoamiseen viritetty DaPhix. Tehtiin vielä pottumuusia ja purkkilihaa, koostumuksesta tuli melko… omalaatuista jääkaapista löydetyn hylätyn maidon ansiosta.
Koska oli sunnuntai ja melko moni paikka kiinni, lähdettiin tutkimaan nähtävyyksiä. Televisiotornin olivat maalanneet jalkapallon näköiseksi, ja laittaneet jokapaikan remonttiin nyt kun kisat oli ohi. Brandenburgin portilla oli posetiivari muttei elävää apinaa ja paksu aboriginaali. Jatkoimme puiston läpi kohti Sony centeriä ja elokuvia. Olisi ollut imax teattereita, jotain 3d hommeleita, vaan tuntui enemmän siltä että katsotaan joku normaali elokuva. Englannin kielisestä suppeasta valikoimasta päädyimme lopulta katsomaan Poseidonin, oltiin siinä toivossa oltu että josko uusi Superman tai Pirates of Caribean 2 jo ois täällä teattereissa, vaan eipä ollut. Aikaa elokuvan alkuun oli vielä sopivasti, joten ehdittiin syömään. Ensin yritettiin etsiä Subwaytä, mutta etsintöjen epäonnistuttua ja ajan kuluessa jouduimme syömään McDonaldissa kuten turistien kuuluukin. Elokuva maksoi opiskelijakorttien avulla 5.50e hengeltä, eikä haitannut vaikka viimeisin tarra oli vuodelta 2001 kun sen piti peukalon alla.
Teatterin alakerrassa, missä näyttämöt olivat, oli joku tietokonetapahtuma menossa. Jokin Foxxconn oli nimi ja pelasivat Counter-Strikeä parilla kymmenellä samannäköisellä kliseisesti koristellulla koneella. Kaikilla oli sponsoreiden logoja täynnä olevat paidat ja huusivat suu vaahdossa mikrofoneihinsa vaikka istuivat vierekkäin. Pari hienonpaa videokameraa oli suunnattu toiseen ryhmään, toinen pelasi jossain baarin varjoissa.
Itse sali oli ihan hieno, iso kangas ja hyvät penkit. Ei tullut mitenkään täyteen. Itse elokuva oli kohtalaisen turha. Lopussa pitivät valoja kiinni tekstien loppuun asti. Elokuvan jälkeen oli semmoinen olo että vieläkö minä jossain Berliinissä oonkin, jotenkin ehti irrota sen verran todellisuudesta ja unohtaa että vielä oli tämä reiliprojekti kesken.
Pihalla kiersimme kohtalaisen epämääräistä kiertotietä pitkin Voitonmerkille ja sieltä lähdimme kohti Brandenburgin porttia. Parin kilometrin mittaisella tiellä ei näkynyt ollenkaan autoja, ja aivan mielettömästi rullaluistelijoita oli liikkeellä. Vitsailtiin “number one new sport”:ista kunnes tultiin portille, aivan valtava lauma sekalaisesti varustautuneita ja pukeutuneita luistelijoita seisoi odottamassa jotain. Musiikki soi isoista kaiuttimista ja poliisi sekä ambulanssi olivat paikalla. Pian kuului kuulutus jossa puhuttiin jotain poliisista ja koko massa lähti rullaamaan tietä myöten poliisiauton perässä. Mitään ei saatu selville, liekkö ollut sitten ihan vaan massaluistelutapahtuma tai mielenosoitus tai ennätyskirjaan pääsyn yritys.
Matkalla hostellille yritettiin päästä linnunradan käsikirja liftareille -teemaisen hotelliin seuraavaksi yöksi, vaan oli täynnä. Hostellilla oltiin jo niin väsyneitä että hädin tuskin iltatoimet saatiin hoidettua loppuun ennen nukahtamista. Seuraavana aamuna olisi lähdettävä ennen yhtätoista.