24. päivä, Berliiniä kohti

Pakkaamisessa meni sopivan vähän aikaa ja ehdittiin juoda kohtalaisen jäistä spriteä rauhassa ennen matkaan lähtöä. Check-outkin sujui yllätyksettä, ainoa vain että sukat eivät halunneet kuivua ajoissa.

Kaupungissa käytiin täydentämässä ruokavarastoja, pihalla huomattiin että herkullisen näköinen vattulimppari oli taas kerran jotain superdiettimyrkkyä jossa oli ainoastaan 4 kilojoulea energiaa eikä mitään muuta ja maistui alimaustetulta kivennäisvedeltä.

Antti tuijottelee
Antti tuijottelee

Junailu sujui mainiosti, ensin Innsbruckiin istumapaikattomalla paikallisjunalla maisemia katsellen. Saatiin taas leima oikeaan paikkaan. Perillä juna Müncheniin löytyi suoraan sen kummempia etsimättä, ja oli vielä kaksi vaihtoehtoa, EuroCity tai paikallisjuna joka pysähtelisi enemmän ja olisi myöhemmin perillä. Otettiin paikallisjuna jotta varmemmin vältyttäisiin lisämaksuilta, ja kiirettä ei ollut kun suunnitelmissa oli mennä yöjunalla Berliiniin.

Juna fiilistelyä
Juna fiilistelyä

Maisemat vain parantuivat matkalla. Juna meni välistä melko korkeallakin vuorenseinällä ja alhaalla näkyi jokia ja metsää. Ja taas saatiin leima sinne minne piti. Ikkunat sai auki niin että päätä saattoi varovasti käyttää ulkona. Diettimehu päätti pyöriä lattialla johonkin suklaamaiseen, eikä koettu mokomaa litkua pelastamisen arvoiseksi niin hylättiin se junan roskikseen. Koko vaunussa oli vain yksi muu ihminen aina Saksan rajalle asti, sitten alkoi hidas täyttyminen.

Münchenissä lepohuoneen etsimisen jälkeen hommattiin istumapaikat yhdentoista jälkeen lähtevään yöjunaan. Aikaa oli runsaasti, joten hankittiin kebabit. Tällä kertaa kukaan ei häätänyt meitä kesken syönnin vaan saimme nauttia ateriamme rauhassa. Kaupasta löytyi vihdoinkin kunnon purkkilihaa, joten tuleva sunnuntai olisi turvattu. Pitkäveteisen odottelun jälkeen lähdimme laiturille. Viereinen tyttöryhmä kuulosti suomalaiselta ja tarkempi salakuuntelu osoitti aavistuksen oikeaksi. Ei jaksettu olla sosiaalisia, eikä saatu aseman melun takia kunnolla edes salakuunneltua. Junassa oli ihan ookoot penkit, joten konduktöörin vihdoin tultua saatiin torkuttua melko pitkät unet vaikka ei oltukaan hytissä vaan normaalissa vaunussa.

« 23. päivä, pyykkipäivä 25. päivä, Berliini »