18. päivä, Firenze

Vähäiset ja huonot telttapaikat täytettiin todella täyteen, myöhemmin tulleet pääsivät todella aurinkoisiin kohtiin tietämättään. Netti olisi maksanut 2e/15min tai 5e/tunti ja vielä oli lappu että Italian lain mukaan täytyy esittää passi tai eurohenkkarit että saa käyttää internettiä. Pankkiautomaatti oli yllättävin löytyneistä asioista.

Joki läpi Firenzen
Joki läpi Firenzen

Aamulla aurinko herätteli meidät tuskaisen kuumasti. Lähtö kaupungille venyi ja venyi kun oli niin kuuma ja matkaakin paljon. Lopulta suuntasimme kohti läheistä Michelangelon kunniaksi pystytettyä patsasta. Löytyi paljon turistikamaa, monia erilaisia kivikikkeli housuja ja essuja joihin oli painettu vaikka millaisia enemmän ja vähemmän alastomia vartaloita.

David
David

Kaupungilla juoksenneltiin päättömästi kun ei ollut mitään tietoa mistä mitäkin hienoa löytyy. Löytyi pari hienoa kirkkoa ja kaupungin jonoista päätellen ainoa sunnuntaina auki oleva supermarket. Todella hienoa tuliaiskauppaa aikamme ihasteltuamme löysimme myös kaupan jossa kaikki asiat maksoivat 99 senttiä. David-patsaskin ilmeisesti löydettiin, satunnaisen juoksentelun avulla luonnollisesti.

Toisella kaupassa käyntikerralla jonot olivat vielä massiivisemmat, joten Antti lähti etsimään näkemäänsä laukkukauppaa kenties ostoaikeissa. Minä odotin pihalla edellisten ostosten kanssa ja Tommi jonotti. Tummat pilvet alkoivat uhkaavasti kerääntyä, eikä meillä kuuman ja kuivan kelin takia ollut ulkoteltta paikallaan. Koska Anttia ei näkynyt Tommin maksettuakaan, lähdin edeltä leirintäalueelle. Lopulta ei satanutkaan eikä laukkukauppaakaan löytynyt.

Illan finaaliin valmistautuessa
Illan finaaliin valmistautuessa

Kello oli vasta viisi, mutta silti suurien näyttöjen eteen oli kasaantunut ihmisiä todella paljon. Ruoanlaiton, pyykinpesun ja suihkun jälkeen alkoi kello lähestyä kahdeksaa eli Italia-Ranska jalkapallon MM-finaalin alkua. Ihmiset olivat pitäneet melkoista ääntä jo hyvän aikaa, ja Michelangelon patsaan aukiolle pystytetty jättiruutu valtavine äänentoistoineen huutanut kilpaa kaikenlaisten torvien kanssa.

Pojat lähtivät katsomaan ottelua, minä jäin teltalle. Sitten tulin järkiini ja lähdin torin laitamille kameran kanssa kyttäämään hyviä kuvia. Yhtäaikainen lippujen heilutusten ja hurraa-huutojen alkaminen tai väkijoukon repeäminen buuaamaan ja näyttelemään samanlaisia käsimerkkejä kertoivat hyvin pelin kulusta sivummallekin. Myöhemmin kuulin että keskemmällä oli tapana heitellä myös kaljaa maalin tullen.

Loppupuolella alkoi kuulostamaan siltä että koko ajan tulee maaleja, joten hivuttauduin lähemmäs katsomaan. Huonosta kulmasta sivulta ei saanut mitään selvää, mutta sitten kaikki repesivät hurraamaan ja lähtivät juoksemaan joka suuntaan. Tuli kiire siirtyä laidemmas. Myös autot alkoivat tööttäämään ja kaikenlaiset muutkin torvet huutamaan. Ilotulitteita räjähteli ja savupanoksia.

Juhlahumua Firenzessä Italian voitettua
Juhlahumua Firenzessä Italian voitettua

Ihmiset juoksivat mopokypärät päässä Italian lippu viittana heiluttaen toista ja huutaen kurkkusuorana. Ja kamerasta loppuivat patterit juuri ennen kaikkea tätä. Liikenne oli täysin tukossa, kaikkien torvet huusivat taukoamatta joko hurratakseen tai pyytääkseen tietä. Torillinen ihmisiä pujotteli autojen väleissä skoottereiden kanssa. Siellä missä liikenne vielä kulki seisoi joukko iloisia nuoria italianlippuviitoissa pysäyttäen kaikki autot ja huutaen niille. Välistä kuulosti kuin ilmavalvontasireeniä olisi huudatettu ja välistä kuin tykillä olisi ammuttu.

Torvien huudattaminen ei ottanut loppuakseen, vielä yöllä neljän aikaan kylkeä kääntäessä kaupungin suunnalta kuului satunnaista rytmikästä tuuttausta.

« Roomasta eteenpäin 19. päivä, matka Venetsiaan »