Aamulla sekä rekka että toinen auto olivat hävinneet. Jatkoimme matkaa kohti Osloa heti kun saimme piilotettua kiipeilyvälineet sängyn alle pois edestä. Matkalla poliisi ohjasi meidät rekkojen punnituslevikkeelle ja tarkasti ajokortin.
Norjapaidan haku jatkui pysähtymällä Sjoassa turistikaupassa. Paitaa ei löytynyt, mutta pullia ja tiramisuleivos kyllä. Kauppakeskuksen yhteydessä oli myös poliisiasema.
Lillehammerissa pysähdyimme jälleen kaupungin ulkopuolella ostoskeskuksessa. Lyhyen kierroksen ja vessojen jälkeen päädyimme McDonaldsiin ja sen terassille koska sää oli aurinkoinen ja lämmin.
Osloa lähestyessä kello alkoi olla puoli neljä ja vastaantulijoiden virta hiljalleen pysähtyvä kaikilla kolmella kaistalla. Kaarsimme huoltoaseman pihaan etsimään leirintäaluetta ja reittiä sinne. Kohde löytyi läheltä keskustaa, mutta kaikki reitit sinne suuntasivat kohti pahinta ruuhkaa ja sisälsivät melkoisia ryhmittymispiruetteja. Käytettiin varalta sekä puhelimen että tomtomin opasteita. Suuren osan matkasta koko liikenne seisoi tai ryömi eteenpäin kävelyvauhtia. Kymmenen kilometrin ja yhden tunnin jälkeen pääsimme ulos suurilta teiltä ja lähdimme kipuamaan pitkää rinnettä ylös. Leirintäalue löytyi ja tilaakin oli heti kun ostimme Camping Keyn. Kokonaishinta jäi alle puoleen kylpyläkäynnistä.
Leirintäalueella näkyi vaikka sun minkälaisia laitteita. Yksi yllätyssuosikki viidellä edustajalla oli pakettiauto nostettavalla telttakatolla. Kahdeksan metrisiä asuntovaunuja löytyi kolme ja yhden valtavan asuntoauton näimme synnyttävän pikkuauton.
Auton tasaamisen jälkeen purimme pyörät ja suuntasimme turistikartan kera kohti keskustaa. Pyöränmittarin mukaan jyrkkää alamäkeä oli kaksi kilometriä, Eme yksivaihteisellaan odotti jo innolla paluuta. Keskustaan kulki jälleen pyöräkaistoja, olisivat mukavampia jos olisi varma suunnastaan ja väistämissäännöistä. Pyörät lukittiin poliisiaseman eteen oopperatalon viereen.
Keskustassa käytiin UFF:n myymälässä, turistikrääsäkaupassa ja katselemassa tuomiokirkkoa. Ihmisiä oli liikkeellä väisteltäväksi asti ja katusoittajat, -tanssijat sekä kerjäläiset olivat apajilla. Pyörähdettiin ottamassa kuva kuninkaanlinnan pihalta keskustaan päin ja lähdettiin valikoimaan ruokapaikkaa. Päädyttiin kiinalais-thai-sushille.
Paluumatka oli oletettua miellyttävämpi parin oikopolun ansiosta. Nousun määräähän ne eivät vähentäneet mutta talutusmatkaa kyllä. Kokonaismatka pyörillä tänään oli 9 km. Kävin vielä itsekseni tutkimassa läheisen puiston taide- ja näköalakierroksen ja pääsin polkemaan ylös melkein kokonaan uudelleen.
Iltasuihkukortin lyhyys jätti Emen kuulemma vähän saippuaiseksi. Tällä varoituksella, ja lyhyillä hiuksilla, Petrille taas jäi reilustikin aikaa yli. Säästin oman suihkuni aamuun. Illalla naapurivankkureitten omistajat savuttivat grilliä sytyttäessään koko tiennoon useita kertoja ja toinen seurue lauloi kitaran kanssa huoltotalon kuistilla.