Talon isäntä oli herännyt aamulla aikaisin töihin heinää paalaamaan, emäntä lähtenyt kouluun ja Elina ja Esko juoksemaan. Ville yritti päästä mukaan heinätöihin mutta keli ja aikataulu eivät tainneet antaa periksi.
Aamupalaa isäntä tuli tekemään ennen juoksijoiden paluuta. Pekonia ja munia oikein amerikkalaisittain. Ja puhe jatkui edelleen mielenkiintoisena. Uusien lainkiemuroiden takia naapureiden pelloilta ei kuulemma enää saanut käydä lainaamassa kasvatettavia itse, joten kohta naapuri toikin meille kokonaisen pahvilaatikon cantaloupeja, yhteensä yhdeksän. Kuulemma vähän raakoja kaupassa myytäviin verrattuna, mutta jo syötävissä, noin viikon säilynevät.
Seuraava etappi olikin sitten Yosemite. Minä ajelin päivän pisimmät välit. Matkalla pysähdyttiin syömään ensimmäistä pitsaa. Pitsa oli pieni, paksupohjainen ja omistaja puheli kuinka oli ollut Norjasta Suomeen seilaavassa risteilijässä. Ja siitä että suomalaiset keksivät molotovin cocktailin.
Yosemitessä selviteltiin byrokratian kiemuroita. Lopputulos oli se että jos perjantaiaamuna seitsemältä on jonottamassa lupaa niin sen voi saada lauantaiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kytätä netissä pari kuukautta sitten kun niitä jaettiin noin 60%. Päätettiin olla viimeistään kuudelta jonossa.
Byrokratian lisäksi paikan mukavuutta vähensivät hämmentävät ihmislaumat ja niiden mielihalujen tyydyttämiseen tarjotut palvelut. Löytyi ainakin sisäuima-allas ja nelisen ravintolaa sekä tietenkin pari kolme kauppaa. Majoitukset olivat luonnollisesti täynnä joten vaihdettiin Ville kuskiksi ja lähdettiin taaksepäin ulos puistosta. Lopulta telttapaikka löytyi vähän ennen yhdeksää 50 mailin päästä KOA-ketjun alueelta. Hinta oli pikkuinen ylläri, $52 yöltä, pelkästä telttapaikasta. Kyllähän sieltä ainakin uima-allas löytyi, mutta siitä nyt ei meille ollut mitään iloa kun tarkoitus oli mennä nukkumaan heti ja hypätä autoon hyvissä ajoin ennen viittä.