Aamupalaksi hostelli tarjosi lettutaikinaa ja keittiön varustettuna vohveliraudalla ja kasalla paistinpannuja. Melko mauttomia vaikka kuinka yritti siirappia lisätä. Check-outin jälkeen käytiin kauppakeskusta ihmettelemässä, Ville osti kameralaukun yllättävän tinkaamisen jälkeen. Autolle onnistuttiin menemään ghetton läpi. Uusi yritys Golden Gatellä ei tuottanut kovinkaan hienoa tulosta.
Ville oli ennen road tripin alkua käynyt Seattlessa sukukokouksessa ja tutustunut siellä etäisiin serkkuihinsa. Tämän päivän suunnitelmana oli tavata yksi heistä, San Josen lähistöllä asuva Jennifer ja jatkaa sitten kohti Yosemiteä. Paikaksi sovittiin Chipotle niminen meksikolaisravintola Morgan Hillissä. Kuten meille luvattiin, ruoka oli huomattavasti Taco Belliä laadukkaampaa. Pian puhe kääntyi vanhempiin ja siihen että ko. serkun vanhemmat asuvat farmilla keskellä ei mitään ja vieläpä matkan varrella, reilun tunnin ajomatkan päässä. Yksi puhelu ja sitten sitä oltiinkin matkalla sinne.
Farmin ensivaikutelma ei aivan vastannut matkalla kehittyneitä pilvilinnoja. Yksi uusi talo keskellä peltoja, ei navettaa, ei kylttiä varoittamassa tunkeilijoita mistään, edes talo ei ollut punainen. Mutta ihmiset kyllä vastasivat odotuksia. Georgine ja Gabriel Locatelli, kolmannen luokan opettaja ja maanviljelijä. Isäntää odotellessa käytiin läpi kuulumiset ja juotiin limpparia. Sitten lähdettiin kiertoajelulle pickupilla peltoja katsomaan. Ja niitähän tuntui riittävän. Oli lehmän rehuksi menevää maissia ja väriaineeksi menevää tomaattia, puuvillaa ja alfaalfa heinää. Kuultiin kuinka laakson farmit olivat vuosikymmeniä sitten saaneet valtiolta joen vedestä tietyn osan käyttöön ja kuinka maissi tarvitsi yhteensä kaksi jalkaa vettä ja tomaatti kuusi. Nähtiin puuvillapelto, kerätyn puuvillan säilytysrakennukset sekä keruukoneet. Nähtiin kuinka naapurin mailla alettiin keräämään tomaattia ja kuinka peltoa valmisteltiin valtavan koneen kääntymiseen päädyssä. Ja koko ajelun ajan faktapitoinen puhe jatkui taukoamatta, aivan kuin isäntä olisi pitänyt esitelmää.
Auringon laskettua ja talolle palattuamme puhe kääntyi loppuillan suunnitelmiimme. Tai pikemminkin niiden puutteeseen. Yosemiteen oli edelleen aivan liian pitkä matka ajaa näin myöhään yöllä ja välillä ei kuulemma oikein ollut mitään retkeilyalueita missä voisi telttailla. Niinpä meille tarjottiin mahdollisuutta nukkua olohuoneessa ilmapatjoilla. Ja mehän tietenkin suostuimme.
Iltapalaksi saimme kaikenlaista pientä kaapista löytyvää kuten pähkinöitä, sipsejä ja keksejä sekä pakastepitsan höystettynä harmittelulla siitä ettei etukäteen osattu varautua meidän tuloon. Ja puhetta jatkui koko ajan.