Ville keitti puuron mökin edessä. Joku mies tuli juttusille, turisivat kaikenlaista jonkin aikaa ja antoi sitten Villelle aamupalaksi bagelin ja kirsikoita.
Palattiin Crater Lakelle, maisemat olivat hieman erilaiset kun näkikin jonnekkin. Lähdettiin ensimmäiseksi valloittamaan Mt. Scott, 2721 metriä korkea vanha tulivuori. Reittiopastaulu lupaili polulle 404 m nousua ja 2.5 mailia pituutta, keskimääräisen kulkuajan ollessa 3.5 tuntia. Minun mielenkiinto ohuessa ilmassa urheilemiseen tosin loppui jo puolessa välissä. Muutkin tulivat takaisin parin tunnin sisään.
Crater Laken rantaan pääsee vain yhtä polkua pitkin. Kyseenomainen polku paljastui melko suosituksi. Vaikka sen mainostettiinkin vastaavan 68 kerroksen nousua näkyi alaspäin suuntaavan selvästi vanhempaakin väkeä. Villellä ja Elinalla oli vakaa aikomus uida järvessä. Kävivät uimassa, Ville aloitti uimahyppytrendin. Kylmäksi esitteissä väitetty vesi (most stay in water only seconds) ei vaikuttanut olevan kovinkaan kylmää lopulta. Nousu oli melko raskas.
Järven jälkeen ajeltiin etelään, syötiin Grant’s Passagessa Shari’s ravintolassa. Ison piirakan palan sai lisättyä ateriaan $2lla.
Lähdettiin etsimään leirintäaluetta valtatien varressa olleen kyltin perusteella, mutta kun viiden mailin jälkeen ei mitään alkanut löytymään ja kartta paljasti sinne olevan vielä yli kymmenen mailin matka varsin mutkaista pikkutietä, niin päädyttiin vaihtamaan suunnitelmia. Yöpaikaksi valikoitui lopulta metsätien pää.