Lähijunilla ajaminen Ranskassa on asemien nimien kyttäämistä valmiina hyppäämään pois jos ei osaa pätkääkään Ranskaa. Kuulutuksista ei saa mitään selvää eikä asemille saapumisaikoja ole vielä tähän mennessä löytynyt mistään. Matka Tarbesista Toulouseen oli juuri tällaista, lisänä vielä se ettei Toulouse ollutkaan pääteasema vaikka se siltä oli vaikuttanut lähtevien näytöllä, ilmeisesti olisi jatkanut Nizzaan.
Toulousessa etelän lämpö hyökkäsi vastaamme asemalla. Junassa ikkunat olivat olleet auki, mutta aseman laituri oli reilusti kolmenkympin yläpuolella. Yritimme ensin etsiä junaa jonnekin Välimeren rannalle, sillä halusimme vähän taukoa suurkaupungeista, ja tietenkin säästää telttailemalla jossain syrjässä. Ne asemien nimistä jotka löysimme kartalta olivat ihan väärässä suunnassa. Niinpä suuntasimme kyselemään “vaikka Barcelonaan menevää” junaa lipunmyynnistä. Seuraava rannikolle suuntaava, jossa olisi tilaa, menisi vasta kahdentoista tunnin kuluttua aamu viideltä, ei oikein houkuttanut, liian lyhyt aika hostelliin saati telttailuun, ja valvottukin oltiin jo ihan tarpeeksi. Pienen päättämättömän pyörimisen jälkeen päädyimme selaamaan lipunmyyntiautomaattia ja löysimme rannikolle Narbonneen menevän junan jonka lähtöön oli vain tunti. Ostettiin vettä ja lähdettiin eteenpäin.
Keinonahkapenkit ja kolmenkymmenen asteen helle eivät ole kiva yhdistelmä, mutta koko vaunun ikkunat kun on auki niin se helpottaa vähän. Narbonne ei näyttänyt kivalta saati tarpeeksi rannikolta, joten jäimme junaan ja ajoimme Perpignaniin. Sekään ei vakuuttanut joten etsimme uuden junan. Cerbere, tunti lähtöön ja ihan Espanjan rajalla meren rannalla. Kaupungilla käytiin odotellessa ja yhden kadun varrella oli seitsemän kebabpaikkaa parin korttelin alueella. Oli kuitenkin liian kuuma että olisi jaksanut syödä mitään tuollaista, joten käveltiin vain ohi. Vastaan tuli mies joka kertoi että teatterilla olisi ilmaista viiniä. Teatterille vaan oli aivan liian pitkä matka, joten käännyttiin pian takaisin ja ostettiin lisää vettä. Kello oli jo jotain ilta yhdeksen jälkeen ja asemalla pyöri pari sotilasta Famas-asein varustettuna, melko kummallista. Juna oli lopussa aivan tyhjä lukuunottamatta meitä ja kahta poliisia, alkoihan se olla jo yksitoista ja pimeää.
Junia ei lähtenyt enää kuin Nizzaan, ja oltiin jo niin lähellä Espanjaa ettei voitu enää olla käymättä, joten yö oli vietettävä Cerberessä.
Vakaa aikomus oli vieläkin mennä rannalle, mutta sellaisen löytyminen ei oikein ottanut onnistuakseen. Harhailtiin tovi pitkin tyhjiä katuja. Lopulta löydettiin kaupungin keskusta ja sen vaikuttava ranta. Ihmisiä oli uimassa ja istumassa iltaa ja hotellit reunustivat rantaa, joten ei ihan keskelle voitu jäädä. Kauempana siinsi tyhjän näköinen, muista erillään oleva kaistale jolle johti rantakallioihin osittain betonista valettu polku. Vähän matkan päässä polku kuitenkin oli poikki ja siinä oli ilmeisesti sillan kiinnittämiseksi jonkinlaiset tukirakenteet. Pienen pähkäilyn jälkeen löytyi pari sopivan tukevaa otetta, joten meillä oli reitti yli. Pienempää rantaa ympäröivät asumukset myös ja hotellia kohti johtivat portaat, joten ilmeisesti kyseessä oli ainakin jonkin verran yksityinen ranta. Polku jatkui vielä vähän matkaa ennen kuin se katkesi jälkeen, joten päätimme levittää makuualustat sopivalle levennykselle ennen umpikujaa.
Kuutisen tuntia myöhemmin kun kömmimme ylös oli jo valoisaa. Suuntasimme asemalle ja otimme seuraavan junan Espanjaan, Port Bou:hun.
