Aloitimme yöpaikan etsinnän hyväksi havaittulla juna-aseman tutkimisella. Löytyi varsin seikkaperäinen kartta bussireiteistä johon oli piirretty info-i jonkin matkan päähän keskustaan. Kuva kartasta kameralla ja matkaan.
Jonkin aikaa harhailtuamme löysimme kaupan, mukaan tarttui vähän lisää vettä ja luumuja ja muuta. Kovin erikoisia limppareita ei löytynyt vieläkään, ehkä kofeiiniton light- ja normaalikokis ja se vanillakokis joita sai Ranskastakin olivat ainoat erikoiset. Fantoja oli tietenkin outoja. Ja Ranskassa oli se Blak kokis joka maistui kahvilta ja oli alumiinisessa kruunukorkilla suljetussa pullossa.
Kaupasta vähän matkan päässä törmäsimme melkoiseen yllätykseen. Keskellä asuinaluetta, ihan yksin erillään muista liikkeistä, löytyi kiipeilykauppa. Pariisista sitä ei löytynyt puolenpäivän juoksentelulla netin avullakaan ja täällä semmoiseen törmää vahingossa. Oli siesta vielä muutaman minuutin ja yritin saada Petriä kiinni jotta tietäisin, että tartteeko se enää niitä jatkojaan. Kauppa aukesi, löytyi loistava valikoima sopivaan hintaan, harmi vaan ettei tiennyt että millaisia niiden piti olla ja vieläkö niitä tarvittiin. Jatkettiin matkaa ja löydettiin oikea keskusta ja paljon kivoja liikkeitä. Turisti-infoa vaan ei näkynyt missään. Lopulta löydettiin bussipysäkki ja hoksattiin verrata sen paikkaa karttaan. Oltiin kävelty jo kerran infon ohi, se vaan oli pankin tai vastaavan eteisessä niin ei oltu huomattu. Vähän englantia ja paljon espanjaa puhuva täti antoi kartan ja näytti hostellin ja leirintäalueen paikat. Koska kello oli seitsemän lauantaina ja kiipeilykauppa menisi kiinni yhdeksältä ja hostellille matkaa reippaasti, päätimme hajaantua. Pojat tiputtivat rinkkansa kiipeilykaupan eteen ja lähtivät hostellia varaamaan, minä jäin ostamaan Petrille juuri tietynlaiset mutta ei niin tarkkaa millaiset -jatkot. Pitkän säätämisen jälkeen sain spesifikaatiot täyttävän paketin kasaan ja maksettua ja jäin odottelemaan tietoa siitä miten hostellin kanssa oli käynyt. Pari kertaa kaupan valikoiman läpikäytyäni pojat palasivat ja kertoivat että hostelli oli ‘complete’, joten pitää suunnata leirintäalueelle. Ensin kuitenkin muistettiin ostaa sunnuntaiksi ruokaa, Nocilla maapähkinä/kaakaovoita ja paahtoleipiä sekä 800g marie keksejä 89 sentillä plus viiden litran tonkka vettä, koska sitä tarttee paljon eikä nyt tarte liikkua paljoa.
Esitteessä kerrottiin että matkaa camping alueelle oli 2.5km keskustasta. Kävelytie loppui kaupungin laidalla ja piti jatkaa joko ison tien viertä tai rantaa pitkin. Vähän matkaa rantaa tarvottuamme löysimme rautatien viertä menevän polun, joten matkaaminen helpottui. Pitemmän matkan kuluttua alkoi käydä selväksi että matkaa ei mitattu keskustasta vaan siitä mistä talot loppuivat. Vielä pitemmältä löytyi kyltti ‘Camping 1km’. Kävely oli lämmintä puuhaa, mutta pääsimme perille lopulta. Vapaata oli ja hinta halpa hostelleihin verrattuna ja palvelut syrjäiseen rantaan verrattuina täydelliset, joten olimme löytäneet yöpaikkamme.
Paikan nimi on Camping Playasol ja se on todella iso ja hyvin organisoitu. On vessa, suihku, astioiden pesupaikka, pyykkikone, uima-allas, nettikoneita, baari, ravintola, grilli ja erilaisia kenttiä pelaamiseen. Ja oma supermarket. Ilmainen bussi kulkee uimarannalle puolentunnin välein ja Barcelonaan pääsee seitsemällä eurolla. Niin ja kännykän saa ladata receptionissa. Eivät halunneet kuin 31e kahdelta yöltä kaikilta. Budjettiin siis tulee reilusti plussaa vaikka söisi hyvin. Täällä siis vietetään superhalpaa Espanjan rantalomaa melko ylellisissä oloissa toistaiseksi.