Eme: Jannen lähdettyä pyöräilemään, mekin aloimme valmistautua ajomatkan alkuun. Puhelin olisi taas opastanut keskustan kautta, mutta Petri osasi hahmottaa reitin suoraan ohittavalle isolle tielle. Parin kymmenen kilometrin päässä alkoi taivas tummumaan uhkaavaksi ja reittimme itäpuolella jysähteli salamoitakin. Arvelimme Jannen reitin kulkeneen eri kautta ja toivoimme hänen kerkeävän pois ukkosen alta.
Jonkun verran ennen Tallinnaa huomasimme tien vieressä rautakaupan, johon päätimme pysähtyä. Tämä ei ollut yhtä suuri, kuin se jossa aiemmin kävimme, mutta kyllä täältäkin olisi saanut rakentajille talkoojuomat ostettua. Ison tien toisella puolella oli Autoasi -varaosaliike, josta kuulemma on osiakin tilailtu.
Jatkoimme matkaa kohti Tallinn City Camping -leirintaluetta. Matka kaupungin läpi meni suurimmaksi osaksi hyvin, yhdesti emme osanneet kääntyä oikein vaan kävimme pienen ylimääräisen mutkan omakotitaloalueella. Viimeiset parisataa metriä alueelle olivat kuitenkin käsittämättömät, puhelin ohjasi ensin yksityistien alkuun, sitten pyörätielle ja lopulta tien pätkälle, jonka päässä näytti olevan vain rakennustyömaa ja rekkojen lastausalue. Sen ensimmäisen yksityistien ajettuamme löysimme upean linnamaisen kivikartanon, jonka portilla vartioi leijonapatsaat. Emme ajaneet sisään portista. Kävimme läheisen konserttisalin pihassakin pyörimässä ja päätimme jalkautua etsimään leirintäaluetta.
Drive-in pitserian pihassa kysyimme neuvoa muutamalta ruokailijalta, jotka eivät tainneet olla paikallisia, eivätkä osanneet auttaa. Ohikulkija oli kuitenkin kuullut kysymyksemme ja vahvisti, että kukkulan laella on leirintäalue, hänen ohjeillaan löysimmekin omakotitaloalueen halki leirintäalueen takaportille, joka oli lukittu. Sieltä kuitenkin näimme työmaa-alueen, jonka läpi emme olleet lähteneet ajamaan aiemmin. Palasimme siis samaa reittiä takaisin umpikujalta vaikuttaneelle pikkutielle ja jatkoimme tällä kertaa matkaa rekkojen lastausalueelta nurkan takana olleelle leirintäalueelle saakka.
Heti kirjautumisen jälkeen purimme pyörät telineestä ja lähdimme ajamaan kohti kaupunkia. Matkaa oli noin 2,5km. Jätimme polkupyörät ketjulukolla mainoskylttiin kytkettynä surffaukseen, rullalautailuun ja -luisteluun erikoistuneen liikkeen eteen ja jatkoimme loppumatkan kaupunkiin jalan.
Menimme ensimmäisenä kiertelemään vanhaa kaupunkia, jonka muurit olivat komeimmat tällä reissulla näkemistämme. Ennen tarkempaa ihastelua kävimme vielä syömässä Kolmen Konnan Grilli -ravintolassa, jonne sinnekin oli sangen hankala löytää. Menu löytyi kadun varresta terassin vierestä, joten menimme terassille istumaan. Tarjoilija toi meille kuitenkin eri ravintolan menut ja kävikin ilmi, että olimme väärällä terassilla. Tarjoilija ohjasi meidät sisälle ravintolaan, jossa sielläkin jouduimme kysymään toiselta tarjoilijalta opastusta. Lopulta oikea paikka löytyi kivisestä kellarista. Ruoka oli mainiota, Petrin annoksen mukana tuli yllättäen myös snapsi.
Syönnin jälkeen kiertelimme hetken lähialuetta, kunnes löysimme reitin muurin harjalle. Kulku ylös maksoi 3€/hlö. Harjalta näkyneet maisemat ovat varmasti olleet komeat aikanaan, ennen kuin viereen on rakennettu lähes yhtä korkeita taloja ja paikoitellen sieltä yhäkin näki kauas. Harjalta pääsi käymään myös tornissa, jonne johtavat portaat toivat turistivirtoineen elävästi mieleen asuntomessut kapeutensa ansiosta. Nämä portaat vain eivät kivisinä notkuneet ihmisten painon alla.
Tämän jälkeen kiertelimme vielä ostoskeskukset sen kummemmin ympärille katselematta ja pyöräilimme takaisin leirintäalueelle.