Yöllä 23.15 oli taas pieni ilotulitus. Aamulla heräiltiin yhdeksän aikoihin. Alkumatka Riikasta Pärnun suuntaan oli sekavin tähän mennessä, puhelimen opastuksen mukaan tulisi kummallisia kaistan vaihtoja. Päädytään tekemään kolme kertaa u-käännös, onneksi on sunnuntaiaamu ja liikenne rauhallisempaa. Reitti vie joka tapauksessa keskustan läpi pikkuteitä, katu on urilla ja huonokuntoinen.
Noin 15 km ajelun jälkeen tie alkaa selkenemään ja heti taajaman ulkopuolella nähdään Depot -niminen rautakaupan oloinen rakennus. Päätetään kurvata siihen.
Kaupasta löytyi kaikkea rakentajan tarvitsemaa ja muutakin. Ruokavalikoimaa on suunnilleen Siwan verran ja lisäksi löytyy huomattavasti Suomea suurempi alkoholivalikoima. Näiden jälkeen päästäänkin jo laattaosastolle, missä sielläkin on valikoimaa paljon enemmän kuin K-raudassa, hinnatkin näkyisi voivan jakaa neljällä. Muuhun valikoimaan kuului mm. kymmenmetrisiä pöytätasoja, valtava ruuvivalikoima, lintuja ja jyrsijöitä (myös puhuva papukaija 1499€) sekä yksi parivuotias nelivarvaskilpikonnan poikanen 139€. Myös uima-altaita löytyisi joka lähtöön.
Petri päätyi ostamaan armaflexin tapaista teknisentilan kupariputkien suojaksi sekä 45€ kääntyvän ruuvipenkin. Ruokapuolelta ostimme jotain pientä illaksi, sekä erikoisia minipatukan kokoisessa paketissa olevia asioita jukurttien vierestä. Pakkauksen sisästä paljastui kaakaotahnalla kuorrutettu oudosta mössöstä muotoiltu patukka. Sisus muistutti lähinnä raakaa taikinaa tai todella paksua jukurttia.
Keksihyllystä otettiin jotain vohvelin oloista, autossa selvisi, että olikin gluteenitonta nougattia. Rasiaa avatessa löytyi vakuumipakkaus jonka sisällä rasvaa läpi tihkuva toinen muovi. Maultaan se oli ihan hyvää, päädyttiin laittamaan loput jääkaappiin säilöön.
Ajomatkalla näkyi vähän meren hiekkarantaa mäntymetsän läpi ja aivan tukkoon parkkeerattuja levikkeitä maisemallisimpien kohtien lähellä.
Juuri ennen leirintäaluetta satuttiin risteyksessä kahden asuntoauton perään. Seurattiin niitä leirintäalueen portille, kun puhelin näytti taas vähän erikoisempaa tietä. Leirintäalueella saatiin asfalttipohjainen paikka läheltä päärakennusta, vähän viettävästä kohdasta. Vettä tuli kaatamalla, kun oltiin apuna vahtimassa, ettei Petri kolhi polkupyöriä viereiseen autoon.
Oltiin etukäteen katsottu Pärnusta kylpylä/vesipuisto Tervise Paradiis, johon lähdimmekin kävelemään jo melkein heti. Pari kilometriä oli matkaa, onneksi sade laantui tihkuksi matkan aikana. Yritettiin käydä matkan varressa pienellä ostarilla syömässä, mutta siellä ei ollut auki muuta, kuin pieni ruokamarketti. Käveltiin siis suoraan vesipuistoon, jonka aulasta löytyi Neptune Grill. Tilattiin jokainen eri annos, kaikkien annoksissa oli ranskalaiset oranssina grillimausteesta ja suolaakaan ei ollut säästelty. Salaattiakin lautasilta löytyi, jokaiselle oma suupalan kokoinen lehti.
Suihkujen yhteydestä löytyi tällä kertaa saunatkin, tosin Eme ei ollut löytänyt naisten puolelta höyrysaunaa lainkaan. Saunojen edessä oli myös se normaali +10C kylmäallas jäähdyttely pulahduksiin. Ei käyty.
Allasosasto näytti ensi alkuun pieneltä, mutta sitten löytyi kakkostaso allasbaareineen. Kylpylässä oli kaikkiaan mukavasti porealtaita ja leikkipaikkoja. Vesiputoukset ynnä muut seinäpärskyttimet olivat huomattavasti tehokkaampia kuin Trondheimissa. Liukumäkiä oli useampiakin, joista yhteen ei saanut mennä alle 10 v, raskaana olevat eikä heikko sydämiset. Tätähän tietysti kokeiltiin, kiellot taisivat johtua lähinnä pimeyden aiheuttamasta epätietoisuudesta mäen suunnan muutoksista, vauhti ei kiihtynyt kummoiseksi.
Hauskimmaksi mäeksi paljastui kuitenkin epätyypillinen kerroksesta toiseen laskeva 1,5 m leveä joki, jossa sai laskea useampi henkilö yhtäaikaa. Matkalle oli tehty mutkia sekä suvantopaikkoja, jopa pieniä ylämäkiä. Suvantoihin jäi helposti pyörimään jumiin jos laski sopivan mittaisena.
Neljä metriä syvän altaan laidalla oli myös kiipeilyseinä, jonka otteet olivat hitusen pienehköjä vettyneille käsille. Samassa altaassa olivat myös hyppypaikat, eikä valvojia ollut mailla halmeilla. Muut kylpylän asiakkaat eivät näyttäneet osaavan lukea seinällä olevaa kylttiä, jossa kiipeilylle ja hyppimiselle oli annettu omat aikansa.
Parin tunnin jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin. Sade oli loppunut, mutta tuuli oli kova. Illalla pelattiin vielä Carcassonea ja syötiin nuudeleita.