Aamupuuroa aloitellessa huomattiin, että kaasu oli loppunut yön aikana. Tähän oltiin onneksi varauduttu ja varakaasupullon vaihdoksen jälkeen jääkaappi saatiin taas päälle. Päivän suunnitelmana oli mennä bussilla keskustaan, katsella ympäriinsä ja käydä etukäteen netistä löydetyissä kaupoissa. Leirintäalueen checkinin yhteydessä antamassa lapussa oli selitetty tärkeimmät asiat ihan suomeksi. Yksi näistä oli meno julkisella liikenteellä keskustaan, sekä bussin aikataulu.
Bussiliput sai ostettua leirintälueen vastaanotosta, suunnilleen 1.10 €/kpl, 75 minuutin aikana saa vaihtaa bussia leimauksen jälkeen. Käveltiin pysäkille pari minuuttia aikataulun jälkeen, siellä odotelleiden naapureiden mukaan ei vielä bussia näkynyt. Ilmeisesti koko bussi oli jäänyt välistä, koska seuraava tuli ajallaan heti puolen tunnin päästä.
Liikenteessä oli jälleen kauhea ruuhka ja matkaan kului tunti, vaikka sen olisi pitänyt ohjelapun mukaan kestää 30 minuuttia. Raitiovaunulla olisi voinut jatkaa vielä matkaa, mutta bussissa oli niin ahdasta, että käveltiin pari viimeistä kilometriä pitkin siltaa.
Kello alkoi olla jo lähempänä puolta päivää, eli ruokaa piti etsiä. Laskeuduttiin sillan, tai neljännen kerroksen korkeudelle korotetun valtatien, alle. Nelikaistaisen katoksen alle, sillan jalkojen väliin, oli rakennettu pitkä ja kapea keskittymä kauppoja. Syötiin kaksi pizzaa kolmestaan yhden jalan vieressä, kahden tien välissä. Hyviä ja rapeita, juomavesi tuli jäiden ja sitruunan viipaleiden kera.
Kaupunki alkoi nousta ja sillan alus näyttää epämääräisemmältä. Noustiin juna-aseman läpi takaisin katutasolle, samaan aikaan kun laiturille saapui Minskin juna. Vaikka passit olivatkin mukana ja leirintäalue varmasti olisi säilyttänyt autoakin, ei lähdetty seikkailemaan idemmäs.
Varsovan vanha kaupunki oli tylsempi kuin matkan edelliset vastaavat. Ainakaan eteläpäässä ei ollut kävelykatua ja kaikki talotkin näyttivät uudemmilta. Oltiin kaivettu netistä pitkä lista kaupoista jotka pitäisi etsiä ja ne olivat tietenkin kaukana toisistaan. Sääkin oli retken lämpimin ja aurinko paahtoi melkein pilvettömältä taivaalta. Päivän aikana ainakin yksi mittari näytti 27 astetta.
Ensimmäisenä suunnattiin kohti yliopiston kirjastoa, nähtiin matkalla Kopernikuksen patsas. Itse kirjaston aula paljastui pieneksi ostoskeskukseksi, mutta melko moni kauppatiloista oli tyhjänä. Itse etsittyä kauppaa ei löytynyt mistään. Seuraavaksi jatkettiin kangaskauppaa kohti, parin kilometrin päähän. Matkalla kuumuudessa ostettiin isot pehmikset ja syötiin ne puiston varjossa.
Lähempänä kohdetta vaihdettiin suurpiirteisestä paperikartasta puhelimen opastukseen ja käveltiin monta isoa korttelia lisää. Perillä huomattiin, että mentiinkin metsästyskaupan osoitteeseen, mutta eipä ollut kauppaa siellä. Palattiin kangaskaupan osoitteeseen, mutta ei löydetty sieltäkään mitään. Seuraavat haetut kaupat olivat huomattavasti kauempana, joten päätettiin antaa niiden olla.
Selvitettiin tiemme valtavaan viisikerroksiseen ostoskeskukseen. Pitkän kiertelyn jälkeen ei löydetty muuta kuin kännykän laturi. Ihmisiä meni melkein katkeamattomana virtana rullaportaissa ja naistenvessassa oli kuulemma 30 henkeä ja kuusi pönttöä, eikä muuta tuuletusta kuin koko ajan käynnissä oleva käsien kuivauslaite. Yritettiin ostaa limpparia automaatista, vaan ei ymmärretty miten sille annetaan rahaa.
Siinä seitsemän aikoihin lähdettiin palailemaan takaisin. Käveltiin silta taas, kun haluttiin etsiä ruokaa. Alikulkutunnelista löytyi spagettia pahvirasiaan myyvä kioski. Pihalla portailla ruokailun jälkeen, ostettiin joku litra mansikoita puulaatikossa. Bussi tuli ajallaan, paluumatkalle ei ollut enää ruuhkaa, joten matka kesti vain 19 minuuttia. Ilta meni autoa tuuletellessa ja järjestellessä