Laiva Tallinnasta Helsinkiin lähtisi 08:00 ja olisi perillä 10:30. Kukaan meistä ei ollut ennen matkustanut auton kanssa lautalla, joten varattiin hommaan hyvin aikaa ja herättiin 5:30. Pestiin vain hampaat ja jätettiin aamupalakin välistä.
Terminaalille löydettiin helposti, eikä liikennettäkään ollut, joten oltiin hieman etuajassa ja kaikki portit olivat vielä kiinni. Paikalla oli vasta pari autoa jonottamassa ykkösportille, kuskit katselivat pihalla ympäriinsä, ajettiin toiselle odottelemaan. Pian molemmat autot siirtyivät meidän taakse, ilmeisesti kuvittelivat vanhan asuntoauton tietävän miten laivaan mennään.
Portille annettiin vain netissä lippujen varauksen yhteydessä saatu varausnumero ja saatiin liput, kirjainlappu ripustettavaksi peiliin sekä ohje ajaa eteenpäin. Laivan lastaajat viittoivat meidän ajamaan ympäri laivan viereen odottamaan. Taustapeililapussa luki että kaasupullot pitää sulkea ja merkitä, joten käytiin kysymässä autojen ohjaajalta kaasusta ja saatiin tarra auton kylkeen.
Hiljalleen meidän taakse ilmestyi lisää asuntoautoja ja viereen toinen jono henkilöautoja. Konttien ja rekkojen lastauksen jälkeen meidät ohjattiin ajamaan sisään aivan keulaportin eteen. Ihmeteltiin vähän aikaa että mitäs nyt ja kun muut autoilijat alkoivat lipumaan kohti portaita seurattiin niitä. Sisällä pyörittiin vähän aikaa tutkimassa ruokavaihtoehtoja, melko päättämättöminä väsymyksestä ja nälästä. Lopulta vaan mentiin kilohinnalla myyvään buffettiin.
Aamupalan vähän piristettyä puuhailtiin ne perus lauttahommat; käytiin tax freestä liikaa karkkia, pyörähdettiin kannella ja sitten istuskeltiin odottamassa loppu matka. Läppäri kun oli mukana niin saatiin samalla kirjoitettua eilisen jutut nettiin.
Saariston ilmestyessä ja kellon lähestyessä maaliaan alkoivat ihmiset liikehtimään. Siirryttiin autoon odottamaan ja jännittämään kuka päästetään ensimmäisenä ulos. Arpaonni suosi ja päästiin seikkailemaan satamasta ulos ilman ketään jota matkia. Onneksi viitoitus oli selkeä ja puhelinkin osasi reitin suoraan laivasta asti. Tosin reitti meni aivan keskustan läpi ja muutakin liikennettä oli. Mutta oltiinpa tätä liikenteessä istumista jo harjoiteltukin ja nyt kun vielä osattiin lukea viittoja ja oltiin varmoja liikennesäännöistä niin melko leppoisesti se meni.
Suunnattiin ensimmäisenä Varustelekaan ostamaan Petrille se maastoasu mitä oltiin koko reissu yritetty löytää. Eme löysi myös 3e hintaisen Portugalin armeijan paidan joka ei varmasti olisi sopinut kenellekkään. Pyörähdettiin myös viereisessä Varustenetissä katsomassa olisiko siellä longboardeja tai kajakkeja, vaan eipä nähty eikä jaksettu kysellä kun niitä myyville kaupoille oli jo osoitteet tiedossa.
Ajeltiin Itäkeskukseen ja puolivahingossa hajauduttiin tutkimaan eri urheiluliikkeiden tarjontaa. Paikan suunnittelija oli onnistunut piilottamaan kaikki sisään- ja uloskäynnit hyvin ja useaankin otteeseen piti kierrellä ympäriinsä kauemmin kuin olisi halunnut. Lopulta keräydyttiin kaikki XXL:ään josta löytyi molemmat haetut tavarat.
Alunperin oli tarkoitus ostaa täältä Emelle longboard ja jatkaa matkaa vielä toiseen kauppaan kajakkia katsomaan, mutta kun oltiin vain hakemassa halpaa peruskajakkia ilman suurempaa väliä merkistä tai mallista… Arvottiin taas aikamme että mikä malli ja ostaakko ja että saahan sen nyt asuntoauton katolle varmasti. Lopulta pyydettiin tarjous sekä laudasta että kajakista ja sen tavaroista yhdessä.
Eme lähtee etsimään kuormaliinoja myyvää kauppaa. Minä ja Petri kannetaan kajakkia ensin kassojen ohi, sitten alas rullaportaita, pitkin jalkakäytävää, kaksista liikennevaloista, joissa toisissa jäädään kaistojen väliin poikittain odottamaan ja vielä pitkin parkkipaikkaa. Autolla nostetaan kajakki katolle ja jäädään odottamaan Emeä ja kuormaliinoja. Vartin kuluttua liinat tulevat, Prismasta kuulemma olivat loppuneet ja parissa muussakaan kaupassa ei ollut ennen kuin lopulta tärppäsi. Kajakki saadaan tukevasti kiinni, tosin jää vähän taakse ja keula ilmaan, näyttää melkein pois paikaltaan valahtaneelta.
Kaikki shoppailut on saatu onnistuneesti suoritettua ja päästään vihdoin lähtemään pohjoiseen. Kehätiellä pitää vielä jarruttaa voimakkaasti ettei päädytä neljän auton ja yhden peräkärryn ketjukolariin jatkoksi. Pysähdytään pari kertaa, ensin tarkistamaan kajakin kiinnitys ja toisen kerran paistamaan eilisen pannupitsan tähteet ja vaihtamaan Eme kuskiksi.
Matkalla on vielä yksi pysähdys, Varkaudessa aseliikkeessä. Eme on etsinyt itselleen sopivaa haulikkoa ja sitä pitäisi sovittaa. Matkalla soittelevat ja sopivat että käyminen käy. Niinpä koukataan keskustaan ja minä jään istuskelemaan autoon. Pyssy on sopiva, mutta lupia kun ei ihan vielä ole niin ase jää varaukseen ja postin kuljetettavaksi. Ajellaan Kotipizzaan.
Loppumatkan ajan minä ja perillä ollaan siinä yhdentoista aikoihin. Kilometrejä kertyi noin 5800 ja kulutus pyöri 10l/100km molemmin puolin