Leirintäalueella oli paljon suomalaisia (autoja) ja eläkeläisiä. Keiteltiin taas aamupuurot ennen lähtöä ostoskeskuksille. Citti-park oli pahasti keskeneräinen, urheiluliikkeessä oli yksi seinä kasattu cyprokin jäämäpaloista, yläkertaan meni liukuportaiden lisäksi rakennustelineiden portaat. Toys’R’us näytti olevan valmis mutta sisäänkäynnin tukkivat sähkömiehet tikkailla.
Media Markt oli Verkkokauppa.comin tapainen valtava elektroniikkakauppa, mentiin sinne etsimään Emelle puhelinta. Pitkän kiertelyn jälkeen päätyikin Petri poistumaan kaupasta ensimmäisen itse ostamansa puhelimen kanssa (Moto E 2nd gen). Maksaessa saksalaiset yllättivät kun kortti ei kelvannutkaan, vaan piti maksaa käteisellä. Saksan hintataso oli noin 90snt halvempi kuin Suomessa. Mentiin Petrin kanssa sohville avaamaan uutta lelua paketistaan sillä välin, kun Eme kävi ostamassa Marzipankrans-pullan onnistuneesti saksan kielellä.
Kun puolet pullasta oli syöty autossa, siirryttiin kilometri etelämmäs Plaza-centeriin. Kyseessä oli paljon pienempi ja vanhempi ostoskeskus, josta löytyi myös ilmainen wifi. Aluksi jäätiinkin tutkimaan uutta puhelinta ja Eme lähti pian kiertämään kauppoja. Löysi ison lelukaupan ja haki meidätkin sinne. Itselle löysin Carcassonnen, saksaksi kylläkin. Tässä pelissä kieli onneksi on vain säännöissä, jotka löytyivät paremmalla kielellä kätevästi netistä.
Ruokakojut olivat ryhmittyneet kätevästi kasaan, joten kaikki saivat valita mieleisensä toimittajan. Petri valitsi jälleen kebabin, minä ja Eme aasialaisen nuudelikojun, jonka kassa ei puhunut englantia. Annokset olivat kaikilla suuret, Petrillä lähinnä salaatista. Vessan eteisessä istui setä vahdissa, seinällä oli kaikenlaisia automaatteja.
Ruoan jälkeen lähdettiin varustautumaan Puolan varalta ruokakauppaan. Petri keräsi samalla tuliaisia työpaikalleen. Valikoimassa oli lihaa runsaasti, oma lihatiski makkaralle sekä hyllyllinen kuivamakkaroita lämpimässä. Puurovalikoima oli sangen heikko, mutta mysliä löytyi senkin edestä. Alkoholipuolikin oli laaja. Itselle löydettiin meetwurstimatoja, puolimetrisiä sentin leveitä lattanoita makkaroita.
Vietiin ostokset autolle ja pohdittiin jatkoa, kello alkoi olla jo kolme. Päädyttiin vielä palaamaan netin äärelle tutkimaan tulevia leirintäalueita. Ostettiin vielä varalta jäätelöt ennen matkan jatkamista.
Koko päivä oli hukkunut jonnekkin ja löydettiin itsemme keskeltä työmatkaliikennettä. Autoja kyllä oli hyvä määrä, mutta liikenne ei takunnut, ainakaan meidän kulkureitillä. Moottoritiellä alkoi poliisien maijoja tulla vastaan kummastuttavan paljon. Ajelivat melkein kymmenen auton jonoissa ja yhteensä matkan aikana niitä tuli valehtelematta reilut puolensataa.
Berliinin viereiselle leirintäalueelle saavuimme illalla puoli kymmeneltä. Viimeiset kolme kilometriä kaartelivat yöksi parkkeerattujen rekkojen välissä ja ylittivät moottoritienkin. Opastukset koko paikkaan olivat vähän puutteellisia ja sama ongelma jatkui vielä alueellakin. Keskelle aluetta piilotettu vastaanotto oli mennyt kiinni viideltä, seinässä luki että ilta-aikaan kyselkää alueen ravintolasta. Ravintolan löydyttyä todettiin sen olevan kiinni. Lähdettiin siis pois ja parkkeerattiin rekkojen perään.
Iltanakkeja paistaessa huomattiin aukinaisen ikkunan ulkopuolella pieni kettu. Hivuttautui varovasti lähemmäs ruokaa kerjääväisen oloisena, ehkäpä rekkamiehet olivat ruokkineet sitä. Ikkunaa suuremmaksi avatessa karkasi läheisen puuntaimen taakse, mutta pian hivuttautui varovaisesti lähemmäs. Pienen kuvaussession jälkeen malli kyllästyi ja jolkutteli eteenpäin kun maksua ei kuulunutkaan. Illan lopuksi vielä opeteltiin pelaamaan Carcassonnea.